Teuvo Matala on ikäisekseen nuori kirjoittaja. Mikäli uskotaan, että vaikeneminen on myöntymisen merkki, niin hänen kirjoituksiaan on jopa ylistetty maailman lehdistössä. Matala edustaa tyyliä, jossa viittaukset ja lähdeluettelo unohdetaan, koska kirjoittaja luulee olevansa niin kovin fiksu, etenkin päihtyneenä. Ja päihteisiin moni juttu kallistuukin kuin Pisan torni. Muutenkin Matalaa ei voi ainakaan vaatimattomaksi moittia, sillä kirjoittihan hän tämänkin takakannen tekstin lesosti itse kolmannessa persoonassa. Kirjoittajan ylimielisyydestä huolimatta, olisi kaikin puolin mukavaa, että lukija nauttisi tästä pakinakokoelmasta esim. iltalukemisenaan, ns. täysistunnollaan tai väitöskirjansa pääasiallisena täytteenä. Terveisiä myös kaikille tutuille!weiterlesen