Samuli Lampisen (s. 1975) 12. runokokoelma, Kovettu nainen, käsittelee luopumista äidin yllättäen tulleesta syöpädiagnoosista hänen muutaman kuukauden päästä tapahtuvaan kuolemaansa asti. Vati on maailman reunat, kun äiti oksentaa. Värisee. Kuume nousee. Ehdotan Buranaa ja peittelen lämpöpeittoon. Silmälasien sisäpinta helmeilee kyyneleissä kuin sukelluskello.weiterlesen