Romanimiehen runoja, sydämen sointuja. Metsämansikkani, kesän lahja Sateen ropistessa katon peltiä vasten, sinä hehkut vierelläni enkä minä saata olla sinua maistamatta Pehmeiden huuliesi koskettaessa omiani, tiedän sateen taas joskus taukoavan, auringon taivaalle nousevanweiterlesen