Kaksi yksinäistä naapurusta, kuusivuotias Rosaliisa ja ikivanha Vassa, ystävystyvät. Rosaliisa käy esikoulua. Kotihoidon hoitajat auttavat päivittäin Vassaa. Vassan omahoitaja Pekka on tärkeä tuki. Myös Rosaliisa tutustuu Pekkaan ja kolmikko retkeilee yhdessä. Seuraavan kesän Rosaliisa ja Vassa viettävät Rosaliisan mummolassa. Mummolareissu on riemukas, mutta loppuu surullisesti. Rosaliisa ja Vassa ovat hetkessä eläjiä molemmat. Vassan muistisairaus etenee. Rosaliisa oppii koko ajan uusia taitoja. Kotihoidon hoitajat ovat kiireisiä, kuten myös Rosaliisan äiti. Rosaliisalla ja Vassalla sen sijaan on runsaasti aikaa, ja he keksivät yhdessä milloin mitäkin hauskaa tekemistä. Mielikuvituksen ja todellisuuden raja häilyy nuorella sekä vanhalla. Kaksi yksinäisyydessään ajoittain lähes heitteillä olevaa tukee toisiansa ja viihtyy siten paremmin elämässään. Teksti on dialogivoittoista. Kuvat tuovat esiin nuoren sekä vanhan kauniin herkkyyden ja haurauden. Kuten myös tapahtumien moninaiset tunnelmat. Lukija tutustuu kotihoidon maailmaan. Se esitetään osin utopistisena, toivoen että hoitajilla olisi aikaa retkeillä edes kaikkein yksinäisimpien iäkkäitten kanssa. Samoin kesä mummolassa on mahdollista vain Rosaliisan mummon radikaalin hyväsydämisyyden takia, kun hän ottaa ennakkoluulottomasti tuntemattoman vanhuksen kesäksi hoiviinsa. Kirjan lopuksi Rosaliisan yksinäisyyteen löytyy yllättäviä ratkaisuja. Kirja soveltuu hyvin lapsille aikuisen ääneen lukemana. Lasten päiväkodit ja koulut, jotka tekevät yhteistyötä vanhusten kanssa, voivat käyttää kirjaa apuna yhteistyöhön valmistautumisessa.weiterlesen