En olisi uskonut, että kirjaimet syntyvät jonain aamuna. Niiden synnyttäjä katsoo ylpeänä, vaikka kirjaimilla ei ole vielä vahvaa minäkuvaa, identiteettiä, eikä rooleja, joiden taakse piiloutua. Kirjaimilla on vielä aitoa iloa ja riemua. Ne nauttivat elämästä täysin rinnoin, osaamatta puhua, lukea tai kirjoittaa meidän sisintä. Ne kuuntelevat sujuvasti, kun niille luetaan kirjoja ja ne nukkuvat paljon ja väsyvät kesken ihmettelyn. Niin voi kulua vuosikausia. Niin kuin ihmisenkin, kirjaimien ei pitäisi kiirehtiä tyhmään aikuisuuteen. Silti kaikki kirjaimet tahtovat olla isoja kirjaimia. Eikä nassut paperissa olla väärin päin ja tehdä kärrynpyöriä.weiterlesen